Suhteet tutkijan, tutkittavien ja tutkijoiden välillä
Hyvän tieteen sanasto ehdottaa, että aiheen sijasta käytetään termiä "henkilö, joka osallistuu tutkimukseen", koska tämä on laajempi käsite, joka korostaa myös tutkimukseen osallistuvien henkilökohtaista itsenäisyyttä ja oikeutta päättää itse, osallistuvatko tutkimukseen tutkimus. Ihmisten lisäksi tutkimukseen voi osallistua erilaisia ryhmiä, eläimiä, kulttuurisia, biologisia, ympäristöön liittyviä tai fyysisiä esineitä. Heitä kaikkia on kohdeltava kunnioittavasti ja huolellisesti tutkimusta tehtäessä sekä lakien ja eettisten periaatteiden mukaisesti. 

Ihmistutkimuksissa pyydetään tietoista suostumusta tutkimukseen osallistuneilta. Suostumus tutkimukseen osallistumiseen voidaan saada kirjallisesti, ja siinä ilmoitetaan "selkeästi määritellyt käsiteltävät tiedot, käsittelyn tarkoitus ja henkilöt, joilla on oikeus siirtää tiedot, sekä ehdot kolmansille osapuolille ja rekisteröidyn oikeudet jatkokäsittelyyn ".

Tietoista suostumusta voidaan pyytää kirjallisesti tai suullisesti. Vaikka suostumusprosessin standardoinnilla kirjalliseen muotoon on useita etuja, TU: n eettisen komitean ohjeissa todetaan myös, että kirjallisen suostumuksen pyytäminen ei aina ole tarkoituksenmukaista. Ensinnäkin kirjallinen ja standardoitu suostumusprosessi edellyttää, että tutkija kykenee jo ennustamaan tulevia riskejä suunnitteluvaiheessa ja ilmoittamaan niistä tutkimukseen osallistuville. Toiseksi tutkimukset osoittavat, että suullinen ja vuoropuhelun suostumusmuoto on usein luotettavampi yksilöille kuin kirjallinen lomake. Kolmanneksi on tärkeää, että suostumuksen muoto on dialoginen ja menettelyllinen eli että tutkija pyytää yksilöiden suostumusta uudelleen tutkimuksen eri vaiheissa ja antaa aina mahdollisuuden vetäytyä tutkimuksesta. 

On myös pidettävä mielessä, että on erityistapauksia, joissa vaaditaan kaksivaiheista suostumusta. Jos tutkimus tehdään oppilaitoksessa (esim. Koulu, yritys, vankila), voi olla tarpeen pyytää tietoista suostumusta sekä tutkimukseen osallistuneelta henkilöltä että tutkimukseen osallistuvalta laitokselta.

Yhteistyön periaatteista ja vastuunjaosta sovitaan tutkimusta suoritettaessa yhdessä muiden kanssa. Yritä olla tarkka. Yleiset lausunnot hankkeen toiminnoista hajauttavat vastuut, joten määritellään kuka tekee mitä. Voidaan myös sopia, milloin tutkimus julkistetaan (tiedot hankkeesta, tulosten levittäminen). 

Eri osapuolilla voi olla erilaisia käsityksiä siitä, milloin esimerkiksi lehdistölle pitäisi tiedottaa tutkimustuloksista - jotkut saattavat haluta levittää tietoa heti, kun ensimmäiset tulokset ovat saatavilla, toiset voivat haluta odottaa, kunnes kaikki tiedot ovat saatavilla, analysoitava perusteellisesti ja validoitu. Tämä voi johtaa ristiriitoihin tutkijoiden välillä ja esittää eettisiä haasteita, erityisesti tapauksissa, joissa alustavia tuloksia ei vahvisteta myöhemmissä analyyseissä. Siksi on suositeltavaa sopia kirjallisesti vastuusta, omistuksesta, levittämisestä sekä tietojen hallintaa ja jakamista koskevista säännöistä. 

Tiedonkeruumenetelmän käyttöönotto
Tutkimus suoritetaan nykyisten tutkimusvaatimusten mukaisesti. 
Tietojen kerääminen, näytteenotto ja tietojen analysointi auttavat saavuttamaan tutkimuksen tavoitteen. 
Tutkimuksessa käytetään asianmukaista, eettistä ja tarkoituksenmukaista menetelmää. Tiedonkeruumenettelyt toteutetaan suunnitellusti. On varmistettava, että menetelmien valinta ja perustelut, niiden käyttö tietojen keräämisessä ja analysoinnissa sekä menettelyjen kuvaus ovat avoimia, selkeitä, täsmällisiä ja perusteltuja, jotta prosessi voidaan tarkistaa ja tarvittaessa toistaa. On myös erittäin tärkeää, että tutkija on pätevä metodologiassa ja hallitsee menetelmän.
Tutkimukseen osallistuvien tahtoa kunnioitetaan ja heidän itsenäisyyttään, ihmisarvoa, yksityisyyttä ja hyvinvointia suojellaan ja loukataan. Tutkija esittää useita näkökulmia oikeudenmukaisesti, ei ole puolueellinen eli pysyy arvoneutraalissa asemassa. Tietojen kerääminen voidaan tehdä myös peitellysti, jos tutkimuksen tarkoitus sitä vaatii, mutta nämä ovat suhteellisen harvinaisia tapauksia, joissa tämä on sallittua ja eettistä. 
On tärkeää, että tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista ja tietoista suostumusta ja tarvittaessa palaavan osallistujan luottamuksellisuutta. On myös pidettävä mielessä, että esimerkiksi tutkija voi haluta osallistua omalla äänellään eikä halua nimettömyyttä.
Tietoinen / tietoinen suostumus tutkimukseen osallistumiseen tarkoittaa, että osallistuja on tietoinen roolistaan tutkimuksessa, hyväksyy tarvittavan nimettömyyden, sen varmistamisen, tutkimukseen osallistumisen riskit ja vahvistaa sitten, onko hän hän suostuu osallistumaan tutkimukseen. Koska tulevia riskejä on vaikea ennustaa ja olosuhteet voivat muuttua, suostumus on vahvistettava tarvittaessa uudelleen ja katsottava, että tutkittavalla on oikeus peruuttaa suostumuksensa milloin tahansa. Katso tietoisen suostumuksen tarkistuslista.
Osallistujille annetaan tarvittaessa mahdollisuus tarkistaa tiedot (jäsentarkistus) - tietojen tarkkuuden ja eheyden varmistamiseksi ja tarvittaessa täydentää ideoita tai peruuttaa tiedot. 
Tutkimuksen osallistujien suostumuksen pyytäminen ja saaminen on kuvattu tutkimusraportissa (artikkeli, pro gradu -tutkielma jne.).
Tutkija ei aina kerää alkuperäistä tietoa itse, mutta jo olemassa olevia aineistoja (toissijaisia tietoja) voidaan käyttää vastaamaan uuteen tutkimuskysymykseen. Tiedot voivat olla nimettömiä tai henkilökohtaisia, ja online -tietoja käsitellään samalla tavalla. Tutkijan on oltava selkeä näiden tietojen rajoituksista, eikä avain ole vahingoittaa muita. On hyvä käytäntö pyytää lupaa tietojen käyttöön.  

​

Tietojen analysointi 

Tietoja ei saa väärentää, täydentää tai poistaa mielivaltaisesti, eikä tutkimuksen tuloksia saa muuttaa tai jättää pois ilman syytä.
Tietojen analysoinnissa on tärkeää varmistaa luotettavuus, jonka kautta lukijalle käy selväksi, että tuloksiin voidaan luottaa. Yksi tärkeä osa uskottavuuden rakentamista on avoimuus, selkeys ja kohtuullisuus tietojen analysointimenetelmien toteuttamisessa ja esittämisessä sekä raportoitavan avaaminen.
Todennettavuus on myös tärkeää - tutkija esittää todisteita siitä, miten tiedot on saatu ja että tutkimustulokset eivät ole tutkijan subjektiivisen mielikuvituksen tulosta. Todennettavuus varmistetaan tarkalla kuvauksella analyysin kulusta sekä toisen tutkijan suorittamalla tarkistuksella.
Tietoanalyysiprosessissa tutkija pohtii itseään - tietoiseksi tutkimukseensa tuoduista oivalluksista ja kysymällä, miten ne ovat voineet vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin. Tällainen itsereflektio luo läpinäkyvän kertomuksen, joka resonoi lukijan kanssa. Se avaa myös muutoksen omaan käsitykseensä tutkijana, joka tapahtui tietoanalyysin aikana.                
Tutkimustuloksia vääristäviä ongelmallisia tutkimuskäytäntöjä ovat: puolueellisuus tulosten esittämisessä (esim. Negatiivisten tulosten laiminlyönti, esim. Politiikka, lääkitys, interventio jne., Jotka testataan / arvioidaan, eivät toimineet paremmin kuin mikään muu vaihtoehto), myöntävä puolueellisuus (taipumus etsiä vahvistavat tulokset ja epäjohdonmukaisuustulokset poistetaan), taloudellinen puolueellisuus (taipumus täyttää rahoittajan odotukset).

Rikkomusten estäminen ja käsittely 

Eettisten rikkomusten ehkäisy liittyy suoraan hyvien tutkimuskäytäntöjen ja tutkimusetiikan noudattamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että eettinen tutkimus edellyttää hyvien käytäntöjen tuntemusta ja eettistä herkkyyttä. Tietojen, taitojen ja herkkyyksien hankkiminen vaatii kuitenkin aikaa ja harjoittelua. Siksi on tärkeää, että nuoret tutkijat osallistuvat eettiseen koulutukseen, käyttävät mentorin ja mentorin apua ja ovat vuorovaikutuksessa muiden tutkijoiden kanssa. Koska tutkimusetiikka on tilanne- tai asiayhteysherkkä ja täydelliset ja yleismaailmalliset ratkaisut ovat harvinaisia, viestintä ja kokemusten jakaminen tutkimusyhteisössä on erityisen tärkeää. On myös tärkeää, että tutkijat arvostavat käytännössä rehellisyyttä, luottamuksellisuutta, osaamista ja ammattitaitoa ja arvioivat omaa ja muiden toimintaa näiden arvojen valossa.

Väärinkäytöksiä ei ole selkeästi määritelty tieteellisessä etiikassa, mutta ALLEAn ja hyvän tieteellisen etiikan mukaan tämä määritelmä kattaa ensisijaisesti vakavimmat eettiset rikkomukset, joita ovat plagiointi, tietojen teko ja väärentäminen. Näiden kolmen lisäksi tiedon keräämisvaiheessa on myös tärkeää varmistaa, ettei tutkimukseen osallistuvien tahtoa rikota, kokeellisia eläimiä kohdella julmasti eikä tutkimuslupia väärentä. Tutkijat ovat velvollisia varmistamaan tutkimusprosessin riippumattomuuden, olemaan estämättä muiden tutkijoiden työtä ja ilmoittamaan aina tutkimusorganisaatiolle, jos muut tutkijat väittävät rikkoneensa sitä.

Rikkomukset voidaan käyttäytymisen lisäksi määritellä myös tarkoituksen mukaan. Esimerkiksi voidaan erottaa tahallinen väärinkäyttö, törkeä huolimattomuus ja tahaton väärinkäyttö. Pieniä tahattomia rikkomuksia pidetään yleensä oikeudenmukaisina virheinä, mutta rikkomisen asteesta riippuen niiden jälkeen voi tapahtua joko peruutus tai korjaus. Vakavimpiin tahallisiin rikkomuksiin voi liittyä julkaisun peruuttamisen lisäksi ankarampia seuraamuksia, kuten irtisanominen, rahoituksen peruuttaminen tai karkottaminen opiskelijan tapauksessa. Korruptiotapauksessa tutkijaa voidaan rangaista myös rikosoikeudellisessa menettelyssä. Samaan aikaan rikkomukset vaarantavat tutkijan, hänen laitoksensa ja laajemmin tieteen julkisen maineen ja voivat vaikuttaa julkiseen rahoitukseen tulevaisuudessa.
Hyvän tutkimuskäytännön mukaan tutkimuslaitosten on varmistettava, että tutkijoilla on mahdollisuus ilmoittaa luottamuksellisesti tutkimusetiikan rikkomuksista laitokselle. Tällöin on määritettävä, keneen on otettava yhteyttä epäilysten ja kysymysten yhteydessä. Tallinnan yliopistossa akateemisten käytäntöjen rikkomukset, eettisten normien rikkomukset ja muut asiat arvioi Tallinnan yliopiston eettinen komitea, johon voi puuttua yliopiston hallintoelimen jäsen, yliopistoon kuuluva henkilö tai yliopiston johtaja yksikkö. Ensimmäisenä askeleena nuoren tutkijan on järkevintä puhua joko esimiehensä tai yksikön päällikön kanssa. 

Eturistiriita 

Hyvän tieteellisen sanakirjan mukaan eturistiriita on "tilanne, jossa tutkijan, hänen työnsä tai päätöstensä uskottavuus asetetaan kyseenalaiseksi kilpailevilla henkilökohtaisilla ja ammatillisilla intresseillä". Eturistiriita syntyy, kun tehdyt valinnat tai tulokset liittyvät suoraan tutkijan, laitoksen, rahoittajan tai julkaisijan yksityisiin tai taloudellisiin etuihin. Eturistiriita on esimerkiksi tilanne, jossa asiantuntija on palkattu suorittamaan hankkeen ympäristövaikutusten arviointi taloudellisen voiton saamiseksi, jos hanke onnistuu; tai tilanne, jossa tutkija päättää palkata läheisen henkilön laboratoriotutkijaksi.

Eturistiriidat voivat syntyä myös rooliristiriidasta eli tilanteesta, jossa tutkijan päätöksiin voivat vaikuttaa eri roolien ristiriitaiset vaatimukset. Tutkija ei tee tiedettä erillään muusta elämästään, vaan hänellä on myös muita rooleja elämässään, kuten esimies, luennoitsija, johtaja, tieteen popularisoija, vanhempi tai muun kuin valtiollinen järjestö. Siksi eturistiriita ei ole itsessään aina huono, mutta avoimuuden ja rehellisyyden vuoksi tutkijan odotetaan joko paljastavan eturistiriidan (eli ilmoittavan kaikille osapuolille) tai vetäytyvän ratkaisevasta asemasta. Tietojen paljastaminen ei poista eturistiriitaa, mutta antaa muiden osapuolten arvioida, voiko tietty eturistiriita vaikuttaa tutkijan päätösten uskottavuuteen.